Sapporon lohimuseo
Jokivarren museo, jossa vapaaehtoiset yhä syksyisin pyytävät ja hautovat kutevan lohen mätiä.
Sijainti
Tietoa tästä äänioppaasta
Tämä Sapporon lohimuseon opas seuraa kourallista sapporolaisia, jotka vuonna 1979 kahlasivat Toyohira-jokeen kalastaakseen verkolla mitä tahansa ketalohta, jota vielä näkyi matalan betonipadon luona. Jätevedet ja tehtaiden päästöt olivat karkottaneet lohen joesta jo vuoteen 1953 mennessä, ja Sapporon lohiyhdistyksen vapaaehtoiset halusivat testata, voisiko joki elättää lohia jälleen laskemalla jokeen kasvatettuja poikasia ja odottamalla. Kuulet, kuinka vuotuisesta rutiinista – verkkokalastuksesta, mädin ja maidin käsin puristamisesta sekä talven yli kestävästä hautomisesta – tuli vakiintunut käytäntö, ja miten padolle lisättiin myöhemmin karkea kalatie. Katsele poikasaltaita lasin läpi ja mieti, kuka seisoi ensimmäisenä juuri siinä, vyötäröä myöten märkänä.
Tämä ääniopas on luotu tekoälyn avulla.
Samankaltaiset paikat
Sapporon kaupungin viemäritieteen museo
Mikroskooppialtaat esittelevät jätevettä puhdistavia eliöitä lietettä energiaksi polttavien uunien vieressä.
Sakaimachin katu
Säilynyt kauppakatu, jolla on kivisiä varastorakennuksia, lasinpuhalluspajoja ja jättimäinen höyrykäyttöinen kello.
Sōseigawa-puisto
Jokivarren kanavapuisto, jonka syreenireunustamat polut seuraavat vesiväylää, joka alun perin houkutteli kalakauppiaita rannoilleen.
Nijon tori
Avoin kalatori, jonka rapu-, merisiili- ja lohikojut jälleenrakensivat paikalliset kalakauppiaat 1900-luvun alun tulipalon jälkeen.
Sapporon vesilaitosmuseo
Uudelleenkäytetty 1930-luvun suodatuslaitos, joka esittelee koneet ja kaupungin ensimmäisen puhtaan veden piilotetun hinnan.
Hōheikyōn pato
Betoninen kaaripato-tekojärvi, nimetty askeettisen munkin mukaan, joka löysi laakson kuuman lähteen vuonna tuhatkahdeksansataakuusikymmentäkuusi.