Zouhun-silta
Teräksinen ja puinen pitkoslauta ruovikoisen matalikon yli, järviseudun matriarkaalisen kansan kosiontapaikka.
Tämä opas Lugu-järven Ruohomeren yli kulkevaan pitkospuusiltaan, Lijiangin mosuo-alueen rajalla, selittää zouhunia eli “kävelyavioliittoa”, järjestelmää ilman valoja, ilman yhteistä kotia ja ilman aviomiestä tai vaimoa. Se seuraa, kuinka mosuo-nainen pitää oman kotinsa äitinsä katon alla, kutsuu miehen vierailemaan luonaan öisin, ja kuinka lapset, omaisuus ja nimi periytyvät kaikki naislinjaa pitkin, jota johtaa talouden isoäiti. Tämä kolmesataa metriä pitkä silta, jälleenrakennettu teräksestä vuoden kaksituhattakolmetoista tulipalon jälkeen, oli aikoinaan päiväaikainen näyttämö, jossa nuoret mosuo-miehet ja -naiset tapasivat laulamaan, tanssimaan ja arvioimaan toisiaan ennen kuin yöllinen vierailu sovittiin. Ylitä se varhain illalla, kun paikalliset yhä kokoontuvat sen punaisten kaiteiden luo.
Äänioppaat kirjoittaa ja lukee tekoäly.